Viime aikoina on puhuttu paljon häirinnästä. Sukupuolista häirintää, ahdistelua tai muuta epäasiallista kohtelua ei pidä hyväksyä missään muodossa.

Puolueelta on myös tullut ohjeita. Meillä on omat häirintäyhteyshenkilöt, joihin yhteyttä ottamalla saadaan asiat vaikeassa tilanteessa eteenpäin. SDP:ssä on nollatoleranssi rasismille, vihapuheelle ja kaikkinaiselle syrjinnälle.

Mitä se häirintä sitten oikein on? ”Häirinnällä tarkoitetaan epäasiallista ja huonoa kohtelua. Häirintää on mm. mielivaltainen käytös eli käytös, jota olosuhteet huomioon ottaen voidaan pitää henkilön ryhmän arvon ja koskemattomuuden tarkoituksellisena tai tosiasiallisena loukkaamisena siten, että luodaan uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai hyökkäävä ilmapiiri. Se voi ilmetä uhkailuina, pelotteluna, ilkeinä ja vihjailevina viesteinä tai väheksyvinä ja pilkkaavina puheina. Häirintään liittyy usein myös vallan väärin- tai hyväksikäyttöä”

Miksi aikuiset ihmiset sitten käyttäytyvät huonosti tai jopa epäasiallisesti toisiaan kohtaan? Usein siihen liittyy vallankäyttöä. Paikallispolitiikassa toisten kanssa yhteistyön merkitys on vielä korostetumpaa. Tämä näkyy tai pitäisi näkyä niin oman väen kesken, kuin myös yli puoluerajojen.

Minäkin olen saanut osani, epäasiallista käytöstä, ilkeilyä, väheksyvää ja alentuvaa käyttäytymistä. Ja minä en ole ainoa. Tähän pitää saada muutos. Muiden henkilöiden kunnioittaminen ja heidän mielipiteidensä arvostaminen on oikeutettua. Myös erimieltä saa ja pitääkin olla.

Asiat riitelevät, ei ihmiset!

Meidän pitäisi elää ja kohdella muita niin, kuin haluaisimme itseämme kohdeltavan!