Kuluneen vuoden 2022 tapahtumiin mahtui taas paljon.

Tein paluun takaisin juurille. Paluun siihen työhön mihin 20 vuotta sitten hain ja pääsinkin. Siihen työhön, johon kävin ammatillisen tutkinnon aikoinaan. Työssäni tällä hetkellä on parasta työkaverit ja muu henkilökunta. Ilman heitä en raskasta työtä jaksaisikaan.

Kuluvan vuoden opiskelut ovat olleet jälleen antoisat. Suoritin työkykykoordinaattori koulutuksen Karelia ammattikorkeakoulussa. Kävin Kauppakamarin HHJ koulutuksen, se toi uusia kontakteja ja verkostoja. Loistava koulutus. Aloitin myös Jyväskylän ammattikorkeakoulussa Henkilöstöjohtamiseen liittyvän koulutuksen. Siitä on apua pitkälle tulevaisuuteen, myös siihen unelmieni ammattiin ja työhön. Opiskelut ovat tuoneet hieman uskoa tulevasta. Useista lupauksista huolimatta, muuta työtä organisaatiossani ei ole löytynyt ja tämän hetkinen työni on jotain muuta kuin osaamiseni on. Toivottavasti tulevaisuudessa on minullekin luvassa parempaa ja mielenkiintoisempaa elämää.

Lapsia on ikävä, kaikki asuvat muualla. Kaikilla kolmella opiskelut ovat saaneet päätöksen, esikoinen on diplomi insinööri ja keskimmäinen tuotantotalouden insinööri ja kuopus valmistui tieto ja viestintätekniikan insinööriksi ja jatkoi yliopistoon. Kaikilla lapsilla on töitä ja kaikki elämänsä asiat hyvin. Vanhempani ikääntyvät, sen huomaa. Ikä tekee tehtävänsä. Sen huomaan myös itsekin.

Politiikan saralla olen saanut olla keskiössä, olen nähnyt ja kokenut. Se ei aina ole ollut kaunista katsottavaa.

Tänä vuonna vaaleissa meni niin ja näin. Varapaikkoja tuli taas lisää. Niin JHL edustajistoon kuin Hyvinvointialueen tulevaisuus ja palvelu lautakuntaankin. Seurakuntavaalit pidettiin syksyllä. Niissä sain paikan kirkkovaltuustossa. Tästä olen syvästi kiitollinen.

Mistä sitä voimaa sitten olen saanut vuoden aikana. On ystäviä, on tovereita, on sukulaisia, on rakkaita. Lapset ja omat vanhemmat. Kingi. Kuka on ystävä ja kuka on rakas. Kuka tukee ja kuka auttaa. Tämäkin on vuoden aikana selvinnyt.

Vuosi sitten ajatukset olivat vielä positiiviset, oli unelmia, oli toiveita, täytyy uskoa, täytyy tahtoa, täytyy unelmoida. No, ehkä jokin uusi ovi vielä aukeaa, ehkä uusia mahdollisuuksia tulee. Aina pitää uskoa ja toivoa.

Mutta siihen tulevaisuuteen. Ensi vuoteen on suunnitteilla lisää opintoja. No vuosi näyttää töiden puolesta onko mahdollisuutta, onko jaksamista.

Kiitollinen olen kuitenkin tästä vuodesta, jonka olen saanut kohtuullisen terveenä viettää ja ensi vuodelle toivon meille kaikille terveyttä ja pitkää ikää!

Kiitos kaikille, avusta, tuesta, ystävyydestä, rakkaudesta.

Täytyy uskoa, täytyy tahtoa, täytyy unelmoida!

Hyvää uutta vuotta!